Seurasin Richard Whiten valmennusta muutaman ratsukon ajan tiistaina 21.11.2017. Valmennustilaisuus oli alkanut jo edellisenä päivänä, jonka takia aluksi oli vaikea päästä sisään valmennuksen kulkuun ja tavoitteisiin, sillä näistä oli selkeästi keskusteltu edellisenä päivänä.
Näkemieni valmennusten harjoitukset olivat melko yksipuolisia ja monotonisia sisällöltään, lähinnä hienosäätöä askellajien sisällä yhdellä ympyrällä. Richard keskittyi paljon istuntaan, istunnalla ja jalalla (tai nimenomaan ilman sitä) vaikuttamiseen, mistä pidin paljon. Hän myös laittoi ratsastajat lähes järjestäen käyttämään "kauhukahvaa" hyvän tuntuman löytymisen apuvälineenä. Tästä pidän itse työvälineenä ja käytän sitä myös itse sekä valmennettavillani.
Mielenkiintoista oli kuunnella myös Richardin kommentteja satuloinnista ja satuloiden kokoasioista sekä koskien hevosia että ratsastajia. Siinä missä satulakauppiaat myyvät mielellään pieniä satuloita, Richard oli sitä mieltä, että suurin osa hevosista tarvitsisi isomman satulan. Tämä myös erittäin uskottavasti perusteltiin hevosen anatomialla ja sen tavalla kantaa satulaa ja ratsastajaa. Tässä taas pohdittavaa itselle ja kävimmekin kurssilaisten kanssa aiheesta mielenkiintoisia keskusteluita.
Richard yritti herättää keskustelua valmennettaviensa kanssa, mutta useimmiten valmennettavat keskittyivät tekemiseensä eivätkä hirveästi olleet avoimia vuorovaikutukselle.
Oma oppimiseni ei ole parhaimmillaan kuunnellessa valmennuksia vaan opin huomattavasti paremmin itse tekemällä. Jälleen jouduin huomaamaan, että keskittymiseni herpaantui helposti enkä jaksanut kuunnella välillä hieman raskassoutuista valmennusta, kun jäätiin pitkäksi ajaksi samaan tehtävään. Todennäköisesti fiilis olisi ollut täysin päinvastainen, jos olisin ollut itse osallistujana valmennuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti